Poikaystäväni ja minä olimme juuri muuttaneet yhteen, kun puolia, joita en ollut ennen nähnyt, alkoi ilmestyä. Voimakas mustasukkaisuus alkoi. Hän alkoi lukea viestejäni ja poisti kaikki miehet puhelinluettelostani. Hän puhui minusta rumasti ja kertoi minulle, että en tule koskaan löytämään kukaan muu kuin hän. Että, kukaan muu ei halua minua. Että, en ole niin hyvännäköinen kuin luulen. Kun hän oli humalassa, hän saattoi rikkoa minun ja meidän yhteiset tavaramme. Hän leikkaisi saksilla vaatteita, joita hänen mielestään minun ei pitäisi käyttää. Joskus hän työnsi minut seinää vasten. Yritin jättää hänet, mutta sitten hän muutti käyttäytymistään ja tuli paremmaksi ihmiseksi. Muutamaksi kuukaudeksi. Pysyin hänen luonaan useita vuosia. Hän oli työtön, hän menetti työpaikkansa pian muuton jälkeen, eikä myöskään näyttänyt olevan kiinnostunut etsimään uutta. Maksoin vuokran asunnosta, jossa asuimme. Maksoin vakuutuksen ja bensiinin hänen omistamastaan ​​autosta. Maksoin kaikki ruokaostokset. Ostin hänelle jopa lahjoja pitääkseen hänet hyvällä tuulella. Ostin hänelle alkoholia ja tupakkaa. Otin lainaa elättääkseen meidät. Kolmen vuoden kuluttua hän löysi toisen naisen ja jätti minut. Muutin toiseen asuntoon velkojeni kanssa ilman autoa. Auto oli hänen. TV, tietokone ja huonekalut olivat myös hänen. Mieti, mitä rahaa olisin voinut säästää tai mitä olisin voinut ostaa itselleni kaikki nämä vuodet. Sen sijaan elätin miestä, joka hyväksikäytti minua, alisti minua ja sai minut tuntemaan itseni arvottomaksi. Nyt minun on aloitettava alusta, ilman mitään ja lainat maksettavissa. Totuus on, että olisin saattanut pysyä hänen luonaan vielä tänäänkin, alistuneena ja murtuneena, jos hän ei olisi löytänyt toista naista. Nyt olen kuitenkin vapaa ja pikkuhiljaa saamassa takaisin menettämääni itseluottamusta.